maanantai 4. tammikuuta 2016

Raaka kalakoulu

En oikein tiedä, mistä raa'an kalan inhoni on peräisin. Olen syyttänyt lapsuutta ja isää, joka kalasti paljon ja viritteli itse kaloistaan mielestäni äklöttäviä suolakalavirityksiä niin, että suolapurkin kyljetkin olivat suomuissa. Mutta toisaalta velipoika ei muuta söisikään kuin kalaa, joten en tiedä, miksi toisen herkku on toisen ällö. Muutenkaan henkinen kala-allergiani ei ole looginen juttu. Kypsä kala maistuu, mutta joskus senkin haju saattaa äklöttää. Graavi ei maistu, mutta silli kyllä, mutta siihenkin saattaa välillä tulla inho.

No joka tapauksessa olin viisikymmentä vuotta miltei syömättä raakaa kalaa. Kuitenkin koin sen kulinarismini handicappina. Kun muiden mielestä parasta buffetissa tai jouluherkuissa on kalapöytä  ja kun hienostuneen maun omaavat herkkusuut hehkuttivat sushin makunautintoa, en voinut kuin vaieta.

Pahin sosiaalinen tilanne oli appiukon tarjoama perinteinen jouluherkku eli osteri ranskalaisessa pubissa. Osteri hilautui edestakaisin ruokahississäni ja sain yökkäilyn loppumaan vain reilulla annoksella votkaa. Kuulin (ainakin sieluni korvin) naapuripöytien "mon dieu" -huokailut.

Valmentajaksi tielläni raa'an kalan maailmaan pyysin Kulinaarimurulan emännän, jonka tiesin sekä armoitetuksi ruokaihmiseksi että tinkimättömäksi aatteissaan. Ja onhan hän nimeään myöten sopiva kalahommiin. Valmentaja itse valitsi tittelinsä kirjoitusasuksi muodon raaka kalavalmentaja. Valmentaja tarttuikin haasteeseen tiukalla otteella ja laati minulle kahdentoista askeleen ohjelman raakaan kalaan.

Harjoitteissa oli niin omin päin suoritettavia kuin ohjattuja tehtäviä. Minun tuli mm. käydä kauppahallissa tutkimassa kala-tarjontaa, valita reseptejä ja valmistaa kaksi erilaista raakakala-ateriaa. Yhdessä kavimme Sea Lifessa tutustumassa kalojen maailmaan sekä katselimme dokumentin sushi-mestarista. Dokkarin ohessa tein valmentajan ohjauksessa susheja. Sain jopa käyttää töhötintä lohen pinnan paistamiseen!

Taustalla tarkkailevat mestari Jiro ja joku nälkäinen GT:n kera



Kaikista valmenteista sain asianmukaiset arvioinnit ja sertifikaatit.

 Kala-allasvierailusertifikaatti


Loppukoe eli kalaasi järjestettiin joulukuun alkupäivinä ravintola Domossa. Kalavalmentaja tilasi annoksen kolmea eri sashimia ja minun piti syödä kahdesta tuotteesta vähintäin kolme ja yhdestä kaksi palaa. Pelotti ja jännitti kamalasti, koska varsianaisia syöntiharjoitteita ei kuitenkaan treenivuoden aikana ollut monta ja en ollut vieläkään varma, miten kala uppoaa kitusiin.

Selvitin syönnin kuitenkin kunnialla ja kampasimpukasta jopa tykkäsin. Kuha oli ihan ookoo, mutta lohi takelteli vähän vieläkin. Enivei - olen syönyt raakaa kalaa ja saatan syödä jatkossakin. Lohen kanssa täytynee vielä treenata lisää.

Domon sashimit.



Tavoite on siis saavutettu ja meikäläisen näkee kenties yhä useammin kalapöydässä. Ennen kaikkea - yksi henkinen raja-aita on kaadettu ja elämä voi olla moninaisempaa!


Kypsää tai raakaa - kuha on kalaa!