sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lokakuu 2015

Lokakuussa toivuin syyskuusta ja flunssasta. Synttärijuhlien jälkitautina oli koko kuukauden kestänyt ärsyttävä flunssa, joka esti monet liikunnalliset haaveet. Muutenkin edistyminen on ollut -öhöm- sanotaanko vaikka epätasaista.

Tavis-tarkastus kutsuttiin koolle lennossa improvisoiden ja tarkastaja ei ollut varautunut tavanomaisella tussiarsenaalilla eikä edes printatulla lomakkeella.

Tarkastuksen kunniaksi nautittiin lettunen ja lasillinen - ja lintunen esittää tarkastusdokumenttia.

Mutta asiaan, sano!

1. Kadotetun ystävän löytäminen ja tapaaminen

Ei edistystä.


2. Löytää uusi liikuntalaji

Ei edistystä.


3. Saada tanssi takaisin

Olin sairaana suurimman osan lokakuun tunneista, mutta jatkuu silti.


4. Tuntea työn iloa

Työssä on ollut paljon työtä. Työ on ollut mielekästä ja hyvää, mutta toisaalta työilmapiiri ja monet ei niin varsinaisesti työn sisältöön liittyvät asiat ovat tuottaneet monenlaisia tunteita. Fiilikset vaihtuvat melkein päivittän. Ja toisaalta suurien kysymysten paikka. Lähdin nykyiseen työhön tietäen, että se on projekti ja että työsuhde tulee päättymään projektin päätyttyä. Olen kauan ollut turvallisissa (jos nyt nykymaailmassa mikään työsuhde on turvallinen) pitkissä työsuhteissa ja yllättäen tunsin oloni positiivisella tavalla kevyeksi tietäessäni, etten ole sidoksissa tähän työhön kovin kauaa. Toisaalta taas haluaisin jatkaa ja nähdä, mihin työni tulokset johtavat.

5. Järjestää mahtibileet

TAVOITE SAAVUTETTU.


6. Vapaaehtoistyön tai muun "aktivismin" aloittaminen

Ei varsinaista muutosta, Amnesty-työ jatkuu, mutta ei kovin vahvasti.


7. Laittaa ruokareseptit arkistoihin

Ei edistystä.


8. Tehdä spagaatti

Venyttelyjä ja epäuskoa.


9. Oppia syömään raakaa kalaa

Kalakoulutus on edennyt mallikkaasti.

Sain raa'alta kalavalmentajalta diplomin taannoisesta kala-allasvierailusta


Valmentajan luona suoritin peräti kaksi harjoitetta kerralla. Ensimmäisenä katsoin Jiro Dreams of Sushi -dokumentin tinkimättömästä sushi-mestarista Jiro Onosta ja sitten harjoittelin itse vähemmän tinkimättömällä otteella.


 
  Ja lopuksi syötiin tekeleet.



Loppuillasta, tosin vahvasti doupattuna, söin jopa punajuurisilakkafileen. Ihan kokonaisen.


Vanhoista tavoitteista tälle vuodelle siirtyivät:

Painonpudotus
Ei edistystä.

VTM-tutkinto 
Ei edistystä.

Ja kaiken päämääränä on  olla onnellinen. Työkuvion myötä olen joutunut miettimään paljonkin sitä, mikä tekee minut onnelliseksi. Riittääkö muu elämä, jos työ ei ispirioi? Entä pitääkö työssä saavuttaa jotain? Ja jos niin mitä?



Puutteellisten tarkastusvälineiden takia sain arvosanani käsimerkein esitettynä. Siinähän on TP eli tyydyttävää parempi. Ihan selkeesti. Ja taustalla siintää Sirppiliiteri, jonne tarkastajan ja siippasen kanssa siirryimme kuuntelemaan Ismo Kullervo Alankoa.