Polveileva tarina

Tänään oli vuoden viimeinen hydrocombat-tunti. Kävin kiittämässä ihkua opea kaudesta ja kerroin, että vuodessa on saatu polvi kuntoon. No ei se nyt ihan pelkästään hänen ansiotaan ole, mutta on se sitäkin.

Vuosi sitten tähän aikaan vasen polveni oli romuna. Koska polvea vaivasi vanhojen vammojen aiheuttama nivelsiteiden löysyys, alkava nivelrikko ja akuutti kierukan repeäminen, ortopedin mukaan yhtä ainoaa apukeinoa ei ole. Esimerkiksi leikkaus saattaisi tuoda lisää kipuja, jos nivelsiteet ovat vanhastaan löysät. Ohjeiksi sain siis painon pudottamisen ja polvea ympäröivien lihasten voimistamisen. Otti päähän ja paljon, sillä en voinut kävellä normaalisti, juoksemisesta, tanssimisesta tai portaiden noususta puhumattakaan. Pikkuhiljaa vuoden aikana olen saanut polven kelpo kuntoon, vaikkei se vielä täysin oireeton olekaan. Tavoitteekseni olin kuitenkin asettanut "porraskunnon" ja sen olen saavuttanut. Mitä olen sitten tehnyt?

1. Olen jumpannut vedessä. Heiaheian mukaan tähän mennessä tänä vuonna 45 kertaa vesijumppaa ja 11 kertaa hydrocombatia. Vedessä liikkuminen on tunnetusti hyvä nivelille, sillä vesi kannattelee ja tekee liikkeistä pehmeitä. Parasta minun mielestäni on se, ettei tarvitse varoa. Kuivalla maalla on koko ajan tunne, että kohta polvi muljahtaa ja sattuu, vaikka itse liike onnistuisikin.

2. Olen syönyt glukosamiinia. Tätä lääkäri suositteli ja kertoi, että auttaa joillekin ja joillekin ei ja voin itse päättää syönkö vai en. Nyt olen reilun vuoden popsinut ja koskapa purkin pohjalla on vain muutama pilleri, ajattelin ne syötyäni pitää tauon ja katsoa, huononeeko polven tila. Vaikka tuo onkin ihan luontaistuotekamaa, niin en mielelläni syö turhia rohtoja. Saa nähdä, miten käy.

3. Olen pudottanut painoa. Lääkärin mielestä viisi prosenttia jo auttaisi. Nyt on mennyt enemmän, mutta en kerro paljonko, sillä siitä tulee aikanaan oma kertomuksensa.

4. Olen käyttänyt polvitukea ja kinesioteippejä. Näistä en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata, niin satunnaista käyttö on. Jatkossa, jos alan taas tanssia säännöllisesti, varmaan alkuun ainakin tulen tarvitsemaan jompaa kumpaa. Ehkä.

5. Olen käyttänyt tukipohjallisia. Mutta samoin, en osaa sanoa auttaako vai ei. Käyttökerran jälkeen  polvea yleensä vihloo, mutta se voi olla toki sitä, että ns. oikea asento, johon pohjallinen ohjaa jalkaa on polvelle outo. Jatkan harjoitusta.

Ihan terve polveni ei ole. Välillä hieman polven sisäsyrjä vihloo, mutta todellakin vain silloin tällöin. Mutta se ei enää ole jatkuvasti eikä koko polven alueelta kipeä, ei estä liikumista (eilen kävelin pitkän lenkin ja sen jälkeen jalat olivat kipeät, mutta polvista), ei ole turvonnut (talvisaappaat mahtuvat taas) ja taipuu kaikkiin asentoihin ilman kipua.

Niinpä - tavoite numero 4 on siis saavutettu.

La Dolce Vita

Olen ollut aina perusterve, mitä allergiat ja sen myötä hyvin lievä astma on ollut kiusana. Veriarvot kuten kolesteroli ja verensokeri sekä verenpaine ovat olleet myös aina hyvät. Siksi en ole ollut kovasti huolestunut, vaikka lihaa on luiden päällä enemmän kuin THL määrää. Kaksi ja puoli vuotta sitten työterveyshuollon normitarkastuksessa kuitenkin verensokeriarvo oli hieman koholla* ja siksipä lääkäri päätti pitää pelottelutuokion. Kovin dramaattisin sanakääntein hän kuvaili, kuinka rasvamolekyylit valtaavat verisoluni ja suoneni menevät tukkoon. Lääkäri tiedusteli, mitä haluaisin tehdä eläkkeellä ja hämilläni vastasin, että vaikkapa matkustella. "Eipä sitä paljon reissata, jos on infarkti iskenyt ja alaraajat amputoitu", vastasi tuo terveyshuollon ammattilainen.  Lääkkeeksi määrättiin diabeteshoitajan opetusta ja painonpudotusta.

Kävin siis kuulemassa diabeteshoitajan sekä ravitsemusterapeutin ohjeita. Mitään, jota en olisi aiemmin tiennyt, heillä ei ollut kerrottavana. Luulenpa, että jokainen täysikäinen ja suht sivistynyt tietää ihan hyvin, mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Ja margariinia en sitten syö, oli mikä tahansa! En juurikaan muuttanut elämäntapojani, tai ehkä hieman sentään, sillä verensokeriarvot eivät nousseet ja pitkäaikassokeriarvot laskivat normaalin rajoihin. Edelleenkään en ollut kovin huolissani.

Kun näin Michae Mosleyn dokumentin Eat, Fast Live Longer (hyvä esimerkki pilkun tärkeydestä muuten) pätkäpaastoamisesta, syttyi jokin lamppu päässäni. Paitsi, että syömisen ja paastoamisen vuorottelulla voisi pudottaa painoa, voitaisiin sillä alentaa verensokeriarvoja. (Ja muitakin terveysvaikutuksia lupailtiin, niistä enemmän painonpudotusbloggauksessani.) Koska polvivamman takia painoa piti joka tapauksessa pudottaa, niin päätin ryhtyä pätkäpaastoilemaan.

En voi tietää, vaikuttaako paaston ja syömisen vaihtelu vaiko sen mukanaan tuoma painonpudotus, mutta verensokeriarvoni ovat nyt normaalin rajoissa, eli paastosokeri alle kuuden. Verensokeria mittasin kotona epäsäännöllisesti äidiltä perityllä mittarilla ja työterveyshuollon kautta kävin kesällä virallisessa mittauksessa. Kesän virallinen mittaus näytti jo normilukemat, mutta kotona vaihtelua oli vielä  silloin. Päätin, että jos kahden kuukauden aikana arvot ovat alle kuuden, niin katson tavoitteen täyttyneen. Ja nyt on näin. Tänä aamuna mittari näytti jopa ennätyksellisen alhaiset 5,3.

Katson siis tavoitteen numero 5 saavutetuksi. 

Tästä lähtien mittaan verensokerini vain noin kuukauden välein ja rauhoitan mieleni amputoimisilta ja infarkteilta. Eläkkeellä haaveilen matkustavani, mutta sitä ennen haaveilen tekeväni vielä pitkään töitä. Viiskakkosta jatkan niin kauan, kun paino tuntuu hyvältä, sitten ehkä siirryn kuusykköseen.


*Kun katson Oma terveys -palvelusta verensokeriarvojani, ne olivat olleet jo vuodesta 2007  hieman koholla. Itse asiassa kerran ne olivat tämän jälkeen olleet alle kuuden ja sinä keväänä noudatin hiilihydraatitonta ruokavaliota. Mielenkiintoista sekin.